Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   3.6.15 18:52:11

Eli aloittelen tämmöistä pirates/teininovellia. Tiedän että juoni on jo aika ennalta arvattava ja kieliopillisia virheitä on paljon mutta nekin parantuvat vain kirjoittamalla. Tämä siis ensimmäinen tarinani jonka julkaisen julkisesti monelle ihmiselle.

Luku 1
Alice on tavallinen teinityttö pikkukaupungista rannikkoseudulta. Hän elää yhdessä äitinsä ja mumminsa kanssa kerrostaloasunnossa jonka maali on murentunut pieniksi länteiksi sinne tänne.

Eräänä päivänä Al lähtee ostamaan ruokaa satamasta illallista varten. Hän saapuu satamaan joka on täynnä väkeä tuoreen kalan takia. Laituriin on ankkuroitu monta suurta laivaa jotka sisältävät kaikkea myytävää tavaraa. Yksi onkin Bryan Warrenin laiva(merirosvolaiva), jonka miehistö kauppaa kauniita koruja ja kalleuksia.

Alice astuu laivaan ja alkaa katsella myytäviä tuotteita. Hänen lompakkonsa tippuu maahan, ja hän on nostamassa sitä ylös kunnes eräs nuori mies tulee ja nostaa tämän Alin puolesta. Al kiittää miestä ja ottaa lompakon vastaan. Mies lähtee kaupittelemaan tavaraa sataman puolelle joten Al jää katselemaan laivasta löytyvää tavaraa.

Hänen katseensa osuu pieneen korurasiaan jonka lukkoon on kirjailtu '’A’'. Hän nostaa sen käteensä ja pyyhkii sen päältä pölykerroksen. Alicen luo saapuu joku myyjistä.’’Tuo oli kapteenin tyttären rasia, mutta tämän kadottua sitä ei ole tarvittu, voit ottaa sen jos haluat.’’ Noin keski-ikäinen mies sanoo Alille ja nyökkää kohti rasiaa. ‘’Mutta enhän minä sitä voi ottaa jos se on jo jonkun muun omaisuutta.’’ Al sanoo ja pitelee edelleen rasiaa kädessään. Mies näyttää hieman ärsyyntyneeltä mutta ei sano enää mitään.

Heidän luokseen saapuu itse Bryan Warren joka katsoo hetken Alia.’’Ota vain se rasia, en usko että tyttäreni sitä tulee tarvitsemaan.’’ Mies sanoo Alille. ‘’Bryan Warren’’Hän vielä esittelee itsensä ja ojentaa tytölle kätensä. ‘’Alice Greyland’’ Al vastaa ja on ojentamassa tuolle kättään mutta mies vetäisee kätensä pois ja jää tuijottamaan Alia. ‘’Anteeksi, mikä sukunimesi olikaan?’’ Mies kysyy selvästi varautuneena. Moni kaksikon ympärilläkin on kääntynyt kuuntelemaan näiden keskustelua. ‘’Greyland, kuinka niin?’’ Al sanoo jo hiukan ihmetellen. ‘’Se on äitini sukunimi, en ole koskaan tavannut isääni.’’

Kapteeni vaihtaa nopean katseen perämiehen kanssa joka seisoo Alicen takana. ‘’Tunnen äitisi todella hyvin, olisi mukava keskutella hänen kanssaan. Voisitko pyytää häntä tulemaan illalla laivaan kanssasi?’’

Lähettäjä: nyymi 
Päivämäärä:   3.6.15 20:56:47

Jatka vain, enemmän tekstiä, hahmokuvailuja, etene hitaammin ja kerro enemmän hahmojen eleistä. :)

Lähettäjä: Lynda 
Päivämäärä:   3.6.15 22:00:35

Jatkoa! :)

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   3.6.15 22:28:29

Kiitos nyymi palautteesta, joo tosiaan korjattavaa riittää mutta tuommoiset kommentit auttavat parantelemaan tarinaa pätkä pätkältä. Toivottavasti tämä pätkä on jo hieman 'parempi'.;D

Luku 2

Alice saapuu äitinsä kanssa satamaan hämärän tultua. He keskustelivat kotona pitkään lähdöstä laivalle. Al sai kuitenkin loppujen lopuksi tahtonsa läpi ja he jättivät Alin mummin kotiin nukkumaan, mutta lähtivät kahdestaan takaisin laivalle. He astelivat satamaan johtavalla tiellä vieretysten.

’’Mistä sinä tunnet sen laivan kapteenin?’’ Al kysyy hieman uteliaana. Hän saakin pian vastauksen kysymykseensä. ‘’Tutustuimme ennen syntymääsi, mutta menetin yhteyden häneen heti syntymäsi jälkeen.’’ Alin äiti Kristin vastaa hieman varoen. Kristin on jo keski-iän ylittänyt vaaleahiuksinen nainen, joka ei ikipäivänä astuisi liikkuvaan laivaa. He saapuvat laiturille johon laiva on ankkuroitu. Laiva keinuu pienessä aallokossa joka saa alkunsa kaukaa ulapalta. Vasta nyt Al kiinnittää huomionsa laivan suureen ulkomuotoon. Sen pinta on lakattu öljyllä ja on muutenkin paljon nähneen näköinen. Mastot ovat korkeat ja niiden pintaa koristaa monta nyöritettyä köyttä. Laiva on selvästi suurelle miehistölle suunniteltu.

Alice astuu varovasti laivankannelle ja ojentaa kätensä äidilleen. Kannelle saapuu nuori mies jonka Al tapasi jo aiemmin.’’Mrs.Greyland, tervetuloa laivaan. Olen Jack Harrison, kapteenin oppipoika. ’’Mies esittäytyy ja nyökkää kunnioittavasti. ‘’Kapteeni haluaa tavata teidän illallisella salissa, seuratkaa. ’’Mies kääntyy ja lähtee astelemaan kohti laivan uumeniin johtavia portaita. Lähdemme kävelemään miehen perässä laivan sisään.

Astelemme narisevia puurappusia yhä alemmas laivan syövereihin. Seinät on maalattu kauan sitten läpikuultavalla maalilla ja katosta roikkuu muutama vanha öljylyhty, jotka valaisevat pimeää käytävää. Kädensija on murtunut jostakin osin, joten siitä ei ole turvallista ottaa kiinni.

Alice kävelee varovasti portaita alas äitinsä ja tämän Jackiksi esittäytyneen miehen perässä varoen jokaista askeltaan. Portaiden jälkeen he jatkavat matkaansa pitkiä ja pimeitä käytäviä pitkin. Matka tuntuu pitkältä mutta pian käytävät muuttuvat hieman valoisammiksi. Puuovet reunustavat kaikkia käytäviä, nämä ovat varmaankin miehistön huoneita.

Pian Jack pysähtyy erään oven eteen ja kääntyy meitä kohti. ’’Perillä ollaan.’’ Hän lausahtaa ja avaa kyseisen oven. Se narisee saranoillaan vanhuuttaan, mutta aukeaa muuten ongelmitta. Astumme sisään suureen saliin joka on täynnä tuijottavia silmäpareja.

Mies sulkee narisevan oven perässään ja lähtee johdattamaan kaksikkoa kohti kapteenia joka istuu suuren pöydän ääressä muiden piraattien ympäröimänä. ‘’Kapteeni Warren, Mrs.Greyland ja Miss Greyland.’’ Jack esittelee ja jää seisomaan naisten taakse ristien kätensä rinnalleen.
Kapteeni kääntää päänsä tulijoiden suuntaan ja kuulee oppipoikansa esittelevän heidät. Hän virnistää vieraille ja nyökkää näiden takana seisovalle miehelle, kehotukseksi istua omalle paikalleen. Kristin Greyland, hänen entinen naisystävänsä ja vaimonsa jää seisomaan kauniin tyttärensä viereen.

Lähettäjä: nyymi 
Päivämäärä:   3.6.15 22:58:45

Oli jo paljon parempi. :)

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   5.6.15 12:22:33

Uutta pätkää tulee taas, vähän on vielä hakemista kirjoittamisessa. Tekis mieli hypätä heti eteenpäin mut yritän kirjoittaa tän alun nyt kunnialla :DD

Luku 3

‘’Siitä on 16 vuotta, Kristin.’’ Kajahtavat sanat kapteenin suusta täysin hiljaisessa salissa. Hän istuu itsevarmana paikallaan katsellen vieraitaan.’’Istukaa toki.’’ Hän sanoo vielä ja viittoo kädellään vasemmalla puolellaan olevia tyhjiä paikkoja. Oikealla puolella istuu Warrenin oppipoika,Jack Harrison, joka on vasta 18-vuotias mutta koko pienen ikänsä laivalla elänyt nuori mies.

Al istahtaa hänelle osoitetulle paikalle. Koko pöytä on täynnä miehiä enemmän ja vähemmän rösöisissä ja likaisissa vaatteissaan sekä harvahampaissaan.

Tyttöä vastapäätä istuva mies näyttää ehkä juuri ja juuri täysi-ikäiseltä. Hänen ruskeat hiuksensa roikkuvat villisti jättäen varjoja tämän kasvoille. Miehen katse on suunnattu Alicen sinisiin silmiin. Tämä virnistää ja nojaa painonsa pöydän reunaan ristityillä käsillään. Al istuu paikallaan selkä suorassa ja käden siististi sylissään.

‘’Noh, Kristin, Kerrohan milloin olet saanut näin viehättävän tyttären.’’Bryan kysyy tämän äänen sävyn lähennellessä tietävää. Mies katselee ruskea hiuksista Alia joka istuu paikallaan ja katsoo pöydän kuvioita muka kiinnostuneena.’’Alice syntyi 8. syyskuuta kuusitoista vuotta sitten.’’ Hento naisääni vastaa miehen kysymykseen. Kapteeni hymähtää ja lisää vielä.’’Isäsi olisi varmasti ylpeä sinusta.’’ Suunnaten sanansa lähinnä Alille.

Heille tarjoillaan kalaa ja lisukkeita suurin määrin. Alice ottaa vain vähän sillä ei hirveästi välitä kalasta tai muistakaan merenelävistä. Muut näyttivät jopa ahmivan ruokaansa. Myös Alia vastapäätä istuva nuorukainen söi ruokaansa hyvällä ruokahalulla vaikka yritti selvästi hillitä itseään syömästä liian nopeasti, noudattaen sentään jonkinlaisia pöytätapoja.

Keskustelu jatkui vähintäänkin hieman varautuneessa ilmapiirissä. Alice istui lähes koko ajan hiljaa paikoillaan lukuun ottamatta muutama nyökkäystä, jotka oli suunnattu lähinnä kapteenille tai Kristinille. Häntä vastapäätä istuva mies oli ainakin puolet tuosta ajasta katsellut häntä peittely yrityksistään huolimatta. Se häiritsi selvästi Alia mutta tämä ei kehdannut huomauttaa asiasta hieman itseään vanhemmalle miehelle.

Keskustelu ajautui yhtäkkiä Kristinin ja Alin perheeseen ja menneisyyteen. Alice kuunteli tarkasti sillä ei ollut kuullut mitään perheensä menneisyydestä tai edes vähänkään siihen liittyvistä asioista. Alicen äiti näytti todella tuntevan tuon miehen joka istui pöydän päädyssä. ‘’Tiedätkö mitään isästäni?’’ Al kysyi yhtäkkiä yllättäen jopa itsensä. Miehet pöydän ääressä hiljentyivät ja kääntyivät katsomaan yllättyneenä tyttöä.

Alice jäi tuijottamaan Bryania tuon miettiessä vastaustaan. ‘’Isäsi oli hieno merimies.’’ Tämä vastaa. ‘’Mutta Harrison, esittelehän Alicelle hieman laivaa sillä välin kun keskustelemme Mrs.Greylandin kanssa.’’
Mies Alin vastapäätä nyökkää ja nousee seisomaan. Hän odottaa että tyttö pääsee lähtemään äitinsä luota ja lähtee seuraamaan toista. Alice lähtee seuraamaan miestä takaisin noihin inhottavan pimeisiin käytäviin. Sillä välin Kristin kääntää päänsä kohti Bryania. ‘’Et saa hiiskua hänelle sanaakaan jos kerran haluat ottaa hänet mukaasi.’’

Lähettäjä: Lynda 
Päivämäärä:   5.6.15 22:37:59

Jatkooo!!:)

Lähettäjä: Lynda 
Päivämäärä:   10.6.15 22:13:22

Jatkoo!

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   11.6.15 10:40:30

Vihdoin sain kirjoiteltua uutta jatkoa, toivon todellista kärsivällisyyttä tämän jatkon kanssa koska en ihan joka välissä kerkeä sitä kirjoittelemaan enkä haluaisi tuhlata kaikkea vapaa-aikaani tarinan miettimiseen. I hope u like it! ;)

Luku 4

Jack Harrison astelee reippain askelin laivan käytävillä esitellen paikkoja perässään kulkevalle tytölle. Tämä on häntä vähintäänkin päätä lyhyempi ja muutenkin paljon pienikokoisempi, vaikkei mies itse todellakaan ole mitään vankkaa mallia.

‘’Tässä on keittiö ja laivan ruokavarastot.’’ Mies sanoo ja tönäisee keittiön heilurioven auki. ‘’Ai terve Harrison, mutta kukas tämä kaunis tyttönen on?’’ Kuuluu vankan ja lyhyen miehen suusta joka seisoo korokkeen päällä soppakauha kädessään ja jonkinlainen leipurin hattu päässään. Alice säikähtää hieman miestä jota ei vielä hetki sitten huomannut. ‘’Greyland’’Jack huikkaa ja jatkaa esittelykierrostaan nopeasti eteenpäin sen enempää aikaa tuhlaamatta.

Pian he saapuvat takaisin saliin josta he lähtivät matkaan. Al astelee äitinsä viereen ja istahtaa narisevalle puupenkille. ‘’No, Miltäs laiva näyttää näin naisen näkökulmasta?’’Warren kysyy ja kohottaa hieman paksuja kulmakarvojaan. Al vastaa pienen tauon jälkeen ehkä hieman liian nopeasti.‘’Suurelta ja hienolta, kiitos kysymästä.’’ Hän vääntää suunsa vielä imartelevaan hymyyn mutta kääntää katseensa tylsistyneenä pian takaisin pöydän antimiin, joita on enää vain vähän jäljellä.

‘’Onko asia siis selvä,Mrs.Greyland?’’ Kapteeni kysyy vielä pitkältä tuntuvan ajan kuluttua. Kristin nyökkää pienesti ja kääntyy kohti tytärtään. ‘’Alice, olemme päättäneet että jäät laivalle vähäksi aikaa, koska meillä ei yksinkertaisesti riitä rahat elämiseen, nyt kun mummikin on sairaana.’’ ‘’A-anteeksi mitä?!’’ Tyttö kääntää päänsä niin rajusti että pitkät alaselkään ylettyvät ruskeat hiukset lentävät kaaressa sivaltaen Alin vieressä istuvan miehen kasvoja. Hän jää tuijottamaan Warrenin ilmeetöntä naamavärkkiä.

‘’Et ole tosissasi?!’’ Tyttö sanoi hiukan epäuskoisena. Hänhän ei jäisi yksin suuren mieslauman kanssa laivalle, joka seilasi ties missä meren kolkissa.

Al kääntää katseensa Jackiin päin ja rutistaa kulmiaan. Mies pitää kasvonsa peruslukemilla mutta tämän silmistä paistaa räjähtävä nauru. Alice pysyy hetken hiljaa tuijottaen edessään istuvaa miestä. Pian hän kuitenkin kääntää päänsä takaisin kohti kapteenia.’’Hyvä on, mutta vain siksi koska mummi on sairaana.’’

Loppuillan hän istuu paikoillaan muiden keskustelusta välittämättä. Hän on juuri saanut tietää että hänen äitinsä meinaa jättää hänet tälle laivalle joksikin aikaa. Pian ruokailijat alkavat nousta pöydästä ja lähtevät lampsimaan samaisesta ovesta josta tyttökin hetki sitten saapui saliin. Hänen äitinsäkin nousee seisomaan ja Alice kääntää katseensa tähän. ‘’Pärjäile tyttönen.’’ Kristin sanoo halauksen lomasta mutta irrottautuu siitä pian.

Alice jää istumaan paikallensa, hänen seurassaan ovat enää itse kapteeni ja Jack,kapteenin oppipoika. Hän kohottaa katseensa kapteenin kasvoihin joita varjostavat muutama arpi. ‘’Jack, näytähän uudelle miehistön jäsenelle hänen oma punkkansa.’’ Kapteeni sanoo ja nousee seisomaan. Niin tekee myös Alia vastapäätä seisova mies joten tyttö seuraa esimerkkiä ja miettii mitä tekisi edessään oleville astioille. Jack lähtee astelemaan ripein askelein kohti salin reunalla olevaa ovea, joten tytölle tulee kiirus keretä tuon mukana.

Alice alkaa pikkuhiljaa tottua pimeissä käytävissä kävelemiseen, mutta hänen askeleensa ovat vielä hyvin varovaiset verrattuna edessä kävelevän miehen harppauksiin. Mies pysähtyy erään oven kohdalle ja kääntyy tyttöä kohti. ‘’Siinä se.’’ Hän lausahtaa ja jatkaa matkaansa eteenpäin. Alice jää tuijottamaan tuon loittonevaa selkää ihmeissään.

Hänen mietteensä keskeytyvät kun hän tuntee jonkin koskettavan omaa jalkaansa. Tyttö kääntää katseensa hitaasti alaspäin ja huokaisee helpotuksesta kun hänen jalkansa vieressä kyöhnää nähtävästi laivakissa. Tyttö kyykistyy kissan tasolle ja ojentaa kätensä sitä kohti. Kissa ei kauaa mieti vaan melkein hyökkää rapsutettavaksi. No,eikai näiltä miehiltä hirveästi rapsutuksia heru pienelle kissalle.
Aikansa kissaa rapsuteltuaan Al nousee ylös ja venyttelee puutuneita jalkojaan. Hän vilkaisee ettei käytävässä näy ketään ja ojentaa kätensä ovenkahvalle. Se on hieman ruostunut aikojen saatossa mutta toimii moitteettomasti. Alice henkäisee nähdessään huoneen kokonaisuudessaan.

Lähettäjä: Lynda 
Päivämäärä:   11.6.15 20:16:36

Jee

Lähettäjä: Lynda 
Päivämäärä:   22.6.15 17:34:58

Jatkoo

Lähettäjä: - 
Päivämäärä:   22.6.15 17:59:39

Jes, tälläsestä miljööstä ja aikakaudesta harvoin löytyy tarinoita! Teksti tosiaan parani jo, vähän jäin vielä kaipaamaan tarkempaa kuvailua ainakin itse päähenkilöstä. Ehkä voisi olla myös mukava tietää hänen ajatuksistaan esim. näitä nuoria miehiä kohtaan. Innolla jään odottamaan jatkoa!

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   26.6.15 23:22:18

Voi kiitos kommentista!;) Yritän kirjoitella tässä lähipäivinä lisää jatkoa, en kuitenkaan halua mitään paineita tästä;D

Lähettäjä: jokuvaa 
Päivämäärä:   28.6.15 00:23:06

Pilkkuvirheitä joka kappaleessa, niissä voisit olla tarkempi.
Jotkut lauseet kirjoitettu hieman kummallisesti, kirjoitan koneelle päästyäni varmaan muutaman esimerkin.
Ja kun suomenkielistä tarinaa kirjoitetaan, niin eikö se oikea kirjoitusmuoto ole rouva Greyland eikä mrs Greyland? En ole varma, mutta itseäni ainakin häiritsee :P

Lähettäjä: pullaponi 
Päivämäärä:   27.7.15 12:35:26

Meinaako tähän tulla jatkoo?

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   15.11.15 01:33:12

Moikka pitkästä aikaa. Olin ihan tyystin unohtanut tän novellin tänne ja selailu jälkeen bongasin että oli alotellut jotain tämmöstä. No, nyt kävi niin että into palasi takaisin ja päätin jatkaa tätä vähintäänkin epäaktiivisesti jollain tasolla. Toivottavasti täältä löytyy vielä ne muutama lukija joille kirjoittelin tätä silloin. Mutta pidemmältä puhetta tässä teille jatkoa ;)

Luku 5
Huone oli suuri, hyvin suuri. Sen toisella reunalla oli puinen parisänky, jonka vieressä oli yöpöytä. Huoneesta löytyi myös vaatekaappi, kirjoituspöytä sekä erillistä muita huonekaluja. Huoneen perällä oli ikkuna josta näkyi ulapalle. Alice asteli ikkunan luo ja istahti kuluneelle ikkunalaudalle. Lasikehikkoa reunusti vaaleat silkkiverhot jotka ylettyivät lattiaan saakka. Tyttö suuntasi katseensa ulos ikkunasta. Miksi hänelle oli tehty näin, jätetty yksin merirosvolaivalle.
Laineet lipuivat hiljalleen laivaa vasten. Ne saivat sen liikehtimään rauhoittavasti. Alice nousi seisomaan ja katseli vielä huonetta. Seinillä oli koristeita ja karttoja. Kynttilät valaisivat melkein koko huoneen. Se näytti loppujen lopuksi ihan kodikkaalta vaikka sitä olikin vaikea uskoa. Hän puhalsi osan kynttilöistä sammuksiin ja istahti nojatuoliin ottamaan saappaitaan pois jaloistaan. Hän riisui myös korsettinsa ja mekkonsa pois jättäen vain alusmekon päälleen. Alice kömpi sänkyyn ja sujahti lämpimän peiton alle. Hän sulki silmänsä ja huomasi olevansa unessa.
Alice Greyland hätkähti unestaan ja nousi istumaan. Hän hieraisi silmiään ja katsoi ympärilleen.Huone ei ollut muuttunut miksikään ja kaikki tavarat olivat omilla paikoillaan. Al vilkaisi ikkunaan ja järkyttyi näkemästään. Hän heitti peiton pois päältään ja juoksi ikkunaan. Laiva oli liikkeellä. Miten he olivat lähteneet jo nyt. Hän vetäisi vaatteet päälleen ja katsoi peilistä olevansa suht säädyllisen näköinen huoneesta poistumiseen. Tammesta tehty ovi aukesi rivakasti ja Alice astui käytävään.
Hän katseli ympärilleen hämillään. Mistä päin he olivat tulleet illalla. Ruskeat kiharat pomppivat hänen olkapäilllään kun hän lähti ripein askelin suunnistamaan kannelle. Pian Al löysi portaat jotka johtivat ylöspäin. Tyttö nousi narisevat rappuset ylös ja löysin kuin löysinkin tiensä kannelle. Siellä näytti olevan koko miehistö omissa puuhissaan. Joku pesi kantta, joku solmi köysiä ja joku taitteli ylimääräistä purjetta kasaan.
Alice kiiruhti laidalle ja otti tukea kaiteesta. Siellä hän näki kaupunkinsa ja kotinsa. Joku asteli hänen viereensä ja nojasi kaiteeseen. Alice käänsi katseensa nuoreen mieheen. Olikohan tämän nimi ollut Jack Harrison, tai joku vastaava. Mies tuijotti satamaan mutta käänsi pian katseensa Alicen sinisiin silmiin. Hän katsoi niitä hetken mietteliäästi kuin miettien jotain sanottavaa. Hän oli kuitenkin liian hidas sillä Alice kuuli takaansa tutun äänen. “Olette nähtävästi jo herännyt, hienoa, salissa on aamiaista katettuna.” Vanhempi, noin viisissäkymmenissä oleva mies sanoi. Alice katsahti kapteenia. “Kiitos. Mutta mihin olemme menossa?” Alice kysyi hieman ärsyyntyneeltä. “Sinne mihin kaikki merimiehet kokoontuvat. Mutta tulkaahan nyt, niin voin näyttää teille jotain.”
He lähtivät taas laivan syövereihin. Alice huomasi vasta nyt että nälkä murahteli hänen vatsassaan. Hän huomasi vasta nyt kysyä “Paljonkohan kello mahtaa olla”. Bryan Warren kaivoi povitaskustaan taskukellon ja avasi sen kannen. “Kello on kaksitoista. Mutta tulkaahan nyt, tiedän että olette näännyksissä tästä kaikesta.”
Alice asteli rappusia kapteenin perässä kohti salia. Rappuset olivat liukkaat. Tyttö hapuili käsinojaa horjahdellessaan, mutta sitä ei sattumalta juuri sillä kohdalla ollutkaan. Hän oli melkein kaatumaisillaan kun vahvat käden ottivat hänen lantioltaan kiinni ja tasapainottavat hänen menoaan. “Varovasti.” Jack oli tullut heidän mukaansa. Kulkiko hän aina kapteenin perässä. Alice oli pysähtynyt ja tuijotti nyt Jackia, joka piti edelleen käsiään tytön lanteilla. “Laskisitko irti niin voisimme jatkaa matkaa?” Alice kysyi pitkältä tuntuneen parin sekunnin jälkeen. Mies irrotti otteensa heti ja laski katseensa jalkoihinsa. Tyttö pyörähti ja jatkoi matkaansa. Mistähän tuossakin oli kyse.

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   15.11.15 01:35:40

Jaahas. Driven kappalejako ei toimi joten uudestaan äskeinen luku.

Luku 5
Huone oli suuri, hyvin suuri. Sen toisella reunalla oli puinen parisänky, jonka vieressä oli yöpöytä. Huoneesta löytyi myös vaatekaappi, kirjoituspöytä sekä erillistä muita huonekaluja. Huoneen perällä oli ikkuna josta näkyi ulapalle. Alice asteli ikkunan luo ja istahti kuluneelle ikkunalaudalle. Lasikehikkoa reunusti vaaleat silkkiverhot jotka ylettyivät lattiaan saakka. Tyttö suuntasi katseensa ulos ikkunasta. Miksi hänelle oli tehty näin, jätetty yksin merirosvolaivalle.

Laineet lipuivat hiljalleen laivaa vasten. Ne saivat sen liikehtimään rauhoittavasti. Alice nousi seisomaan ja katseli vielä huonetta. Seinillä oli koristeita ja karttoja. Kynttilät valaisivat melkein koko huoneen. Se näytti loppujen lopuksi ihan kodikkaalta vaikka sitä olikin vaikea uskoa. Hän puhalsi osan kynttilöistä sammuksiin ja istahti nojatuoliin ottamaan saappaitaan pois jaloistaan. Hän riisui myös korsettinsa ja mekkonsa pois jättäen vain alusmekon päälleen. Alice kömpi sänkyyn ja sujahti lämpimän peiton alle. Hän sulki silmänsä ja huomasi olevansa unessa.

Alice Greyland hätkähti unestaan ja nousi istumaan. Hän hieraisi silmiään ja katsoi ympärilleen.Huone ei ollut muuttunut miksikään ja kaikki tavarat olivat omilla paikoillaan. Al vilkaisi ikkunaan ja järkyttyi näkemästään. Hän heitti peiton pois päältään ja juoksi ikkunaan. Laiva oli liikkeellä. Miten he olivat lähteneet jo nyt. Hän vetäisi vaatteet päälleen ja katsoi peilistä olevansa suht säädyllisen näköinen huoneesta poistumiseen. Tammesta tehty ovi aukesi rivakasti ja Alice astui käytävään.

Hän katseli ympärilleen hämillään. Mistä päin he olivat tulleet illalla. Ruskeat kiharat pomppivat hänen olkapäilllään kun hän lähti ripein askelin suunnistamaan kannelle. Pian Al löysi portaat jotka johtivat ylöspäin. Tyttö nousi narisevat rappuset ylös ja löysin kuin löysinkin tiensä kannelle. Siellä näytti olevan koko miehistö omissa puuhissaan. Joku pesi kantta, joku solmi köysiä ja joku taitteli ylimääräistä purjetta kasaan.

Alice kiiruhti laidalle ja otti tukea kaiteesta. Siellä hän näki kaupunkinsa ja kotinsa. Joku asteli hänen viereensä ja nojasi kaiteeseen. Alice käänsi katseensa nuoreen mieheen. Olikohan tämän nimi ollut Jack Harrison, tai joku vastaava. Mies tuijotti satamaan mutta käänsi pian katseensa Alicen sinisiin silmiin. Hän katsoi niitä hetken mietteliäästi kuin miettien jotain sanottavaa. Hän oli kuitenkin liian hidas sillä Alice kuuli takaansa tutun äänen. “Olette nähtävästi jo herännyt, hienoa, salissa on aamiaista katettuna.” Vanhempi, noin viisissäkymmenissä oleva mies sanoi. Alice katsahti kapteenia. “Kiitos. Mutta mihin olemme menossa?” Alice kysyi hieman ärsyyntyneeltä. “Sinne mihin kaikki merimiehet kokoontuvat. Mutta tulkaahan nyt, niin voin näyttää teille jotain.”

He lähtivät taas laivan syövereihin. Alice huomasi vasta nyt että nälkä murahteli hänen vatsassaan. Hän huomasi vasta nyt kysyä “Paljonkohan kello mahtaa olla”. Bryan Warren kaivoi povitaskustaan taskukellon ja avasi sen kannen. “Kello on kaksitoista. Mutta tulkaahan nyt, tiedän että olette näännyksissä tästä kaikesta.”

Alice asteli rappusia kapteenin perässä kohti salia. Rappuset olivat liukkaat. Tyttö hapuili käsinojaa horjahdellessaan, mutta sitä ei sattumalta juuri sillä kohdalla ollutkaan. Hän oli melkein kaatumaisillaan kun vahvat käden ottivat hänen lantioltaan kiinni ja tasapainottavat hänen menoaan. “Varovasti.” Jack oli tullut heidän mukaansa. Kulkiko hän aina kapteenin perässä. Alice oli pysähtynyt ja tuijotti nyt Jackia, joka piti edelleen käsiään tytön lanteilla. “Laskisitko irti niin voisimme jatkaa matkaa?” Alice kysyi pitkältä tuntuneen parin sekunnin jälkeen. Mies irrotti otteensa heti ja laski katseensa jalkoihinsa. Tyttö pyörähti ja jatkoi matkaansa. Mistähän tuossakin oli kyse.

Lähettäjä: selleripensas 
Päivämäärä:   15.11.15 09:58:53

Heii täälläkin yks lukija!
Huomattavasti parantunu tuolta alusta :)

Lähettäjä: Aka 
Päivämäärä:   15.11.15 17:06:59

Vihdoin tätäki jatkettiin:3 Sujuvaa tekstiä on :)

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   15.11.15 17:12:57

Hei kiitos kommenteista. Tosiaan tarina kirjoituksen välillä on se puolivuotta joten kirjoitustaito on hieman muuttunut tässä välissä :DD

Luku 6

Saattue saapui samaan saliin missä Alice oli saanut kuulla jäävänsä laivalle. Pöytä oli katettu kolmelle hengelle. Yksi pöydän päähän ja yksi sen kummallekin puolelle. Kapteeni istui tietenkin päätypaikalle ja Harrison tämän oikealle puolelle. Al älysi istahtaa omalle paikalleen. Aamiaiseksi oli katettu kaurapuuroa ja leivänkänttyjä. ‘’Syökäähän kunnolla, seuraava ateria on vasta iltamyöhään.’’ Tämän sanottuaan mies alkoi itse hotkia annostaan oppipoika perässään. Tyttö maistoi lämmintä puuroaan lusikan kärjellä ja todettuaan tämän olevan syömäkelpoista, hän alkoi lusikoida kunnon annoksia suuhunsa.

Syötyään kapteeni nojautui tuolinsa selkänojaan tyytyväisenä. ‘’Siitä onkin aikaa kun olen näin hyvän aamiaisen syönyt.’’ Alice kosketti selkään asti ylettyviä hiuksiaan, mutta jätti ne kuitenkin sen jälkeen rauhaan. Häntä vastapäätä istuva mies nojaili myös tuolinsa selkänojaan katsellen tyttöä. Mikä ongelma tällä oli tuijottaa häntä kokoajan. Alice nyrpisti nenäänsä ja käänsi katseensa kapteeniin. ‘’Pitikö teidän näyttää minulle jotain?’’

Kapteeni asteli reippain askelin hänen edellään. Tästä oli muodostunut nähtävästi jo tapa, kapteeni kulki hänen edellään ja Harrison kulki aivan hänen takanaan kuin katsoakseen ettei tyttö astunut mihinkään väärään kohtaan.

Käytävä oli hämärä. Sen seinät olivat pölyn peitossa ja lattiaan oli kulunut saappaiden jälkiä. Siellä haisi merivedelle ja tungehtuneelle. Bryan Warren käveli käytävän päässä olevan oven luo ja aukaisi sen nopealla nykäisyllä. Olimme saapuneet Kapteenin hyttiin.

Seinät olivat täynnä tauluja, karttoja ja miekkoja. Huoneen keskellä oli suuri pöytä jonka päällä oli levitettynä maailman kartta. Hytti oli täynnä tavaraa joita Alice olisi halunnut jäädä tutkimaan. Kapteeni asteli erään kirstun luo ja nosti sen syliinsä. Hän kääntyi ja asteli nuoren miehen luo. ‘’Harrison, Vie tämä Miss Greylandin huoneeseen ja tulkaa sen jälkeen kannelle. On päivän harjoituksen aika.’’ Tämän sanottuaan mies patisteli nuorison pois hytistään ja istahti pöydän ääressä olevaan tuoliin. Hän otti hatun pois päästään ja hieroi kasvojaan karhealla kädellään.

Jack Harrison kantoi kirstun neidin huoneen ovelle pysähtyen sen ulkopuolelle. Alice ymmärsi kehotuksen ja avasi oven jotta mies pääsisi sisään. Hän kantoi laatikon vaatekaapin viereen ja laski sen maahan. Tämän tehtyään mies suoristi selkänsä ja jäi katsomaan Alicea. ‘’Sinun kannattaisi varmaan vaihtaa mekkosi hieman käytännöllisempiin vaatteisiin. Kirstusta löytyy äitisi vanhoja vaatteita, toivottavasti ne sopivat.’’ ‘’Äitini? Miten teillä voi olla äitini vaatteita?’’ Alice kysyi ällistyneenä mutta oli jo kumartunut kirstun yläpuolelle. ‘’Tuota sinun kannattaa kysyä kapteenilta. Saat viisi minuuttia aikaa vaihtaa vaatteesi. Odotan hytin ulkopuolella.’’

Tyttö odotti että mies sulki oven jonka jälkeen hän pyyhkäisi laatikon päältä pölyjä. Sen päälle oli kirjailtu kauniilla käsialalla ‘’Greyland’’ joka ihmetytti tyttöä suunnattomasti. Hän avasi kuitenkin laatikon kannen ja jäi katsomaan vaatteita. Kirstuun oli viikattu muutama mekko ja muutama tumma asu. Tyttö otti yhden tummista asuista ja nosti sen sänkynsä päälle. Housut olivat mustat ja aika paksua kangasta. Hän veti ne päälleen ja ne istuivat yllättävän hyvin. Paita oli viininpunainen ja sen päälle tuleva lyhyempi takki oli ruskea. Alice jätti korsettinsa vaatteiden alle. Hän jätti mekkonsa sängyn laidalle ja sulki kirstun kannen. Tyttö katsoi itseään hetken peilistä, hänhän näytti ihan merirosvolta. Alice nyrpisti nenäänsä ja avasi huoneen oven.

Hän pelästyi hieman oven takana seisovaa miestä. Tämä nojaili ovea vastapäätä olevaan seinään, mutta suoristi selkänsä huomatessaan tytön tulevan ulos huoneesta. Jack katsoi tytön asua hieman virnistellen. Tämähän näytti ihan yhdeltä heistä. Hän huomasi kuitenkin että tyttöä alkoi ärsyttämään hänen puhumattomuutensa joten hän otti askeleen rappuja kohti ja sanoi. ‘’Meidän pitää mennä, annoin sinulle viisi minuuttia aikaa mutta neiti käytti kymmenen minuuttia asunsa valitsemiseen.’’

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   15.11.15 17:15:42

Mulla on nyt pari lukua kirjoitettuna tätä eteenpäin, mutta pidän teidät jännityksessä ja julkaisen vasta huomenna seuraavan osan. :)

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   16.11.15 19:49:24

Tässä olis lupaamani luku ;D Rupeaa jo tarinakin etenemään tällä sosiaalisella tasolla.

Luku 7

Alicea ärsytti suunnattomasti tuo nuori mies, Jack Harrison. Hän oli koko ajan kuittailemassa tälle ja tuijottamassa häntä. Mutta Alicen oli pakko myöntää ettei mies ollut yhtään hullumman näköinen. Hän oli Alicea noin päätä pidempi, lihaksikas tai ainakin hän näytti lihaksikkaalta, tällä oli ruskeat hieman ylikasvaneet hiukset sekä ruskeat silmät ja komeat kasvot.

Ja nyt mies asteli hänen edellään. Alice sai rauhassa katsella tämän asua ja olemusta. Mies asteli varmoin askelin hämärässä käytävässä. Hänen ruskeat hiuksensa liikehtivät askelten tahtiin ja miekka vyötäisillä heilahteli samalla. Jackilla oli päällään ruskea pitkä takki, saappaat ja löysä vaalea paita. Alice oli myös huomannut että miehellä oli jonkinmoinen vyö ja mustat samanlaiset housut kuin itsellään. Tyttö ravisti päätään. Mitä hän tuon nuoren miehen vaatteita katseli.

He saapuivat kannelle johon oli kokoontunut soma joukko piraatteja. He käänsivät katseensa peittelemättä Aliceen ja tyttö tunsi olonsa yhtäkkiä alastomaksi. Hän käänsi päänsä hieman alaspäin ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton. ‘’Noniin riittää, Miss Greyland kuuluu nykyään laivan miehistöön, joten oletan että kunnioitatte häntä samalla tavalla kuin toisianne.’’

Jack Harrison oli siirtynyt Alicen eteen ja lausui sanat kunnioitettavasti. Piraatit murahtelivat ja jatkoivat omia töitään. Nuori mies kääntyi Alicen puoleen ja kysyi. ‘’Olethan kunnossa, miehet ovat täällä hieman karskeja koska laivalla ei ole ollut 17vuoteen naista.’’ Alice nyökkäsi ja yritti hymyillä hieman. Ei Jack tainnutkaan olla niin tyhmä kuin hän oli luullut. ‘’Tule, kapteeni odottaa jo meitä’’ Hän lausui vielä ja odotti että Alice lähtisi seuraamaan häntä. Matka jatkui jälleen.

Jack ja Alice astelivat kannella kohti sen keulaa. Sää oli mahtava purjehtimiselle. Pieni tuulenvire kävi takaapäin ja aurinko paistoi keskipäivää. Tyttö kuuli alhaalta kuinka aallot osuivat laivan reunaan ja saivat aluksen hieman liikehtimään edestakaisin. No, kai siihenkin pian tottuisi. Kapteeni katseli merelle laivan keulassa. Nuoriso asteli tämän luo ja kapteeni ja mies vaihtoivat muutaman sanasen.

Kapteeni kääntyi kohti Alicea ja katsoi tätä hyvin tarkasti päästä varpaisiin. Vaikka hän katsoikin tyttöä tarkkaan tämä ei ollut samanlaista ahdistavaa tuijotusta jonka hän oli hetkeä aiemmin kokenut. ‘’Näytät aivan ilmetyltä äidiltäsi, en yhtään ihmettele jos miehistöni on tuijottanut sinua.’’ Hän sanoi ja vaihtoi heti aihetta. ‘’Mutta, ajattelin että sinun olisi hyvä harjoitella käsittelemään miekkaa. Täällä merellä et tiedä jos joku hyökkää kimppuumme, joten olisi hyvä että pystyisit edes puolustamaan itseäsi.’’

Alice sai käsiinsä puusta veistetyn miekan. Sen kädensija oli hiottu tasaiseksi ja siitä sai hyvän otteen. ‘’Noniin, nosta miekka eteesi ja aseta se sinulle luonnolliseen taistelu asentoon.’’ Alice teki työtä käskettyä, vaikka ei ymmärtänytkään heti harjoitteen ideaa. ‘’Hienoa, nyt varaa paino takajalalle ja muuta se takaisin etujalalle. Toista tämä muutaman kerran.’’

Alice lysähti istumaan kannelle tunnin kuluttua. Harjoitus oli juuri loppunut ja hän oli ihan uupunut. Vaikka he eivät olleet tehneet kuin ihan yksinkertaisia asioita, hänelle oli tullut hiki tässä kauheassa kuumuudessa. Kapteeni oli poistunut saman tien lopetettuaan oppitunnin. Keulaan oli jäänyt siis vain hän ja Jack. Alice pyyhkäisi hiuksen pois otsaltaan ja yritti kammeta seisomaan. Hän onnistuiki siinä joten kuten mutta jäi nojaamaan kaiteeseen.

‘’Sinulla on hyvä tuntuma jo nyt miekkaan, vähän harjoitusta niin susta tulee ihan hyvä miekkailija.’’ Hän kuuli Jackin sanovan. Tämä nojaili tuttuun tapaansa kaiteeseen kädet ristittynä rinnalleen. ‘’Sulla on muutama tunti vapaata ja tule sen jälkeen takaisin kannelle.’’ Tämä sanoi vielä ennen kuin poistui. Alice jäi hengästyneenä katsomaan tuon perään.

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   26.11.15 16:43:00



Luku 8

Alice etsi tiensä huoneeseensa ja riisui hikisen asun pois päältään. Hän katsoi kirstun sisältöä paremmin ja nosti vaatteet pois sen sisältä. Pohjalle oli laitettu puinen rasia joka oli lukossa, tietysti. Hän laski sen lattialle arkun viereen ja laittoi vaatteet vaatekaappiin. Siellä oli näiden lisäksi muutama muukin asu, joita hän ei sen ihmeemmin katsonut. Yksi kuitenkin herätti hänen huomionsa. Hän otti käteensä ruskean vyön jonka solki oli hopeaa. Siinä oli erilaisia kuvioita ja jotenkin tytölle tuli siitä mieleen äitinsä. Hän heitti sellaiset ajatukset taka-alalle ja sulki komeron oven. Rasian hän nosti kirjoituspöydälleen. Hän yrittäisi avata sen myöhemmin.

Alice oli vetänyt oman mekkonsa takaisin päälleen. Polviin asti ylettyvät saappaat hän oli heittänyt huoneeseen tullessaan oven viereen, mutta pujotti ne nyt takaisin jalkaansa ja nyöritti niiden remmit kiinni. Jack oli pyytänyt häntä tulemaan kannelle takaisin muutaman tunnin päästä. Nyt aika oli suurinpiirtein kulunut, joten tyttö suunnitteli lähtöä huoneestaan.

Hän oli etsinyt vettä ja pyyhkeen puhdistautumiseen, jotta oli pystynyt huuhtomaan hien pois. Al avasi huoneensa oven ja lähti astelemaan kohti portaita. Nyt hän vasta kiinnitti huomiota hiljaisuuteen joka ympäröi häntä. Se oli omalla tavallaan todella karmivaa. Alice kiristi tahtiaan kun hyppeli portaat ylös.

Hän saapui kannelle joka oli melkein tyhjä. Vain Jack puuhaili jotain vähän matkan päässä. Hän oli huomannut että mies oli alkanut heti sinutella häntä kun hän oli saapunut laivaan. Kai nuorukainen kaipasi ikäistään seuraa, sillä olivathan melkein kaikki miehistön jäsenet keski-iästä ylöspäin.

Alice asteli Jackin luo. Tämä käänsi päänsä tyttöä kohti muutamaa metriä ennen. ‘’Tulithan sinä, ajattelin että ehkä haluaisit oppia tämän laivan tapoja vähän paremmin.’’ Tämä kysyi solmien köyttä kiinni laivan kaiteeseen. ‘’Toki, mitäs ajattelit minulle opettaa?’’ Alice kysyi hieman jännittyneenä. Jackilla oli päällään samat housut ja saappaat kuin aikaisemminkin, mutta yläosaa peitti nyt vain löysä vaalea puuvillapaita josta näkyi tarkkaan katsottuna hieman läpi. Alice nosti katseensa takaisin miehen silmiin, mutta tämä oli tainnut huomata tytön katseen harhailun.

Jack virnisti ja vastasi. ‘’No aloitetaanko vaikka siitä, että minä olen heti kapteenin ja perämiehen jälkeen käsky järjestyksessä. Eli kapteenin sana on laki tällä laivalla, sitten tulee perämies ja minä. Muut miehistön jäsenet ovat samanarvoisia, mutta sinulla on mahdollisuus nousta arvoasteikossa ylöspäin jos vain haluat ja treenaat hieman taitojasi’’ Alice nyökkäsi ja istahti arkun päälle. Jack nojasi kaiteeseen kädet ristittynä tuttuun tapaansa rinnalleen.

‘’Sinun roolisi on tällä hetkellä harjoitella vain merimies taitoja ja auttaa keittiössä ruoan valmistuksessa. Näytän sinulle kohta keittiön ja esittelen sinut kokillemme Simonille. Muistat kai kun näytin eilen paikkoja?’’ ‘’Joo muistan.’’ ‘’Hienoa, sittenhän tämä on helppoa. Sinulla on joka päivä tästä lähtien yksi teoriatunti ja yksi käytännön tunti. Toki jos haluat voin pitää myös enemmän mutta kaksi tuntia päivässä on pakollista. Mutta lähdetääs nyt sinne keittiöön, jotta saamme tänään jotain syötävääkin.’’

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   12.2.16 20:55:58

Vieläkö täältä jonkun lukijan löytäisi? ;)

Luku 9

Alice alkoi pikkuhiljaa tottua kulkemaan laivan pimeillä käytävillä. Hän seurasi kuitenkin suht lähellä Jackia jottei eksyisi sokkeloiseen käytävään.Jack pysähtyi yhtäkkiä ja Alice törmäsi tähän. Hän astui samantien askeleen taaksepäin ja tunti punastuvansa. ‘’Voi anteeksi.’’ Tämä sanoi häpeissään. Mies vain virnisti ja nosti jaloissaan pyörivän harmaan kissan syliinsä.

Se oli sama joka oli pyörinyt vasta eilen hänen huoneensa luona. Kissa kehräsi ja kyöhnäsi Jackia vasten. Se näytti nauttivat rapsutuksista ja huomiosta joka sille annettiin. Alice ojensi kätensä ja siveli kissan silkin pehmeää turkkia. ‘’Onko sillä nimeä?’’ Hän kysyi rapsutellen kissaa leuan alta. ‘’Hän on Whisky, laivakissa.’’ Jack vastasi ja laski kissan maahan. ‘’Mutta jatketaas me matkaamme.’’

He saapuivat pian keittiön ovelle jonka Jack työnsi hartiallaan auki. Keittiö näytti samalta kuin edellis iltanakin. Sen seinillä oli paljon kattiloita ja pannuja, sekä muita ruoanlaittovälineitä. Kokki, jonka Jack oli esitellyt Simoniksi, hääräsi toisella puolella keittiötä. Hänellä oli päässään valkoinen kangashattu ja takin tilalla esiliina. Pyöreähkö mies käänsi katseensa ovelle ja tervehti tulijoita. "Ai hei, sinä olet varmasti Alice? Minä olen Simon.’’

Tämä ojensi samantien Alicelle esiliinan ja kehotti pesemään kätensä pesuvadissa. Simon tutkaili tyttöä tämän pestessä käsiään ja nyökkäsi hyväksymisen merkiksi itselleen. Hän ohjeisti tyttöä kuorimaan kasan perunoita ja laittamaan ne kiehumaan hellalle. Alice teki työtä käskettyä ja aloitti suuren urakkansa.

Kädet hellinä ja esiliina täynnä perunankuoria, hän sai viimeisenkin perunan kuorittua ja tiputettua sen kiehuvaan veteen. Tyttö jäi hetkeksi katselemaan perunoiden poukkoilemista, mutta alkoi pian siivota perunankuoria pois työpöydältä

Simon ja Alice saivat ruoan viimein valmiiksi ja kutsuivat piraatit syömään suuren hirsisen pöydän ääreen. He olivat kahdestaan kattaneet seitsemällekymmenelle piraatille lautaset ja aterimet, joten aikaa oli kulunut jonkin verran.

Alice istahti kapteenin oikealle puolelle, Jackia vastapäätä. Miehenalku hymyili Alicelle ja tyttö vastasi tälle pienellä virnistyksellä. Hän suoristi ryhtiään ja käänsi katseensa kapteeniin joka näytti arvioivat ateriaansa silmämääräisesti. ‘’Ihan kelpo aterian te olette saaneet aikaiseksi, Olkaa hyvät!’’ Tämän sanottuaan koko merirosvomiehistö suorastaan hyökkäsi ruokansa kimppuun mitään ruokatapoja noudattamatta.

Lähettäjä: Lottis 
Päivämäärä:   12.2.16 21:55:43

Tää vaikuttaa todella mielenkiintoiselta tarinalta :)
Minä jään tätä lukemaan, mutta olen tosi huono kommentoimaan mitään joten se saattaa unohtua aina välillä.

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   13.2.16 21:06:39



Uutta osaa.. Ajattelin että tämä voisi olla ''Special'', koska sisältää jonkin verran lisää paljastuksia Alicen menneisyydestä. :) i hope u like it ;)

Luku 10, Special

‘’Näytätkö mulle vielä kerran miten se solmu tehdään?’’ Alice sanoi hieman turhautuneena epäonnistumiseen. Hänen oli pitänyt jäädä Jackin kanssa harjoittelemaan solmujen tekoa ruoan jälkeen muiden palatessa takaisin töihinsä. Jack huokaisi ja ojensi kätensä tytön käden päälle. ‘’Kiepauta se tuolta ympäri ja tästä silmukasta läpi, ei se ole noin vaikeaa.’’ Miehenalku sanoi kannustavasti ja seurasi silmä tarkkana tytön suoritusta. ‘’Juuri noin, vielä tuolta alta.’’

‘’Nyt saa riittää, en jaksa enää yhtään enempää köysiä ja solmuja!’’ Alice huudahti turhautuneena ja heitti köyden pätkänsä kohti Jackia, joka nappasi sen nopealla liikkeellä ilmasta kiinni, irrottamatta katsettaan tytöstä. ‘’Vau, kuinka sä tuon teit?’’ Tyttö sanoi ihailevasti ja nousi seisomaan arkun päältä jolla oli istunut. ‘’Harjoitus tekee mestarin, jos kuitenkin kokeilisit vielä sitä solmua.’’ Jack sanoi kohottaen kulmiaan ja ojentaen köyden kohti tyttöä.

Alice huokaisi ja istahti pojan viereen arkulle. ‘’Hengitä ja mieti mitä mä sulle sanon. Kiepauta köyden pää mun käden ympärille, juuri noin. Sitten teet silmukan ja siitä läpi. Noin ja sitten käännät sen ja pujotat sen tuolta alapuolelta takaisin ylös.’’

Poika nosti katseensa tytön silmiin jotka näyttivät olevan hyvin iloiset. ‘’Mä osasin sen!’’ Alice hihkaisi ja hyppäsi pojan kaulaan mitään ajattelematta. Jack naurahti. Tyttö älysi äkkiä tekonsa ja vetäytyi takaisin paikalleen katse jaloissaan. ‘’Sori, ei mun ollut tarkoitus.’’

Jack hymähti ja käänsi tytön kasvot itseään päin ottaen tämän leuasta hellästi kiinni. ‘’Sääntö yksi, älä pyytele anteeksi.’’ Tämä sanoi ja alkoi avata tytön tekemää solmua joka kiristi hänen käsivarttaan. Alice räpläsi mekkonsa kulunutta reunaa samalla kun Jack tunki köyden taskuunsa. Hän nosti katseensa ja jäi tuijottamaan ulappaa, horisontissa loisti kaunis auringonlasku.

Auringon säteet kiiluivat meren pinnasta heijastaen omaa valoaan luoden laivan ympärille valokaaren. Pojan suupieli nousi hymyyn tämän ajatellessa, että saisi viettää enemmän tytön kanssa aikaa laivalla. Vaikkei kapteeni ollutkaan määrännyt hänelle kuin kaksi oppituntia päivässä, saisi Jack opettaa tyttöä niin paljon kuin halusi ja jaksoi. Ja hänhän halusi.

Nuoret olivat istuneet kannella ainakin kaksi tuntia opetellen solmuja ja ihaillen auringonlaskua. He päättivät lähteä laivan uumeniin lepäämään seuraavaa päivää varten.

Kapteenin kuivunut suupieli värähti kun hän asteli piilostaan kannelle. Hänen kulunut merimies takkinsa oli rypyssä kyykistelystä, joten hän suoristi sen helman ja nojasi painonsa yhteen kolmesta köysien peittämästä mastosta.

Bryan Warren mietiskeli, kuinka hänen karannut vaimonsa oli synnyttänyt hänelle pienen lapsen tämän tietämättä. Tyttö oli kuin ilmetty äitinsä, täynnä aitoa merirosvo verta. Se lahja oli vain harvalla, ja sen omistajasta tulisi vielä jokin päivä jotain suurta. Warren värähti kylmyydestä, joten suuntasi kulkunsa sisään. Hänelläkään ei ollut minkäänlaista tietoa tulevasta.

''Mustan veren omistajasta on tuleva suuri ja pelätty merirosvo kautta aikojen, Vain tarkkojen ja valittujen maalikoiden kohtalot ovat sinetöity kiinni mereen, Tämä on tuleva johtamaan merirosvolaivaa ja koko valtamerta, aina sukupolvensa loppuun asti. Johtajuus kumpuaa hänen sydämmestään, eikä Mustaveri ei ole pysäytettävissä millään keinoin. Vain kaikista mahtavimman merirosvon jälkeläinen voi uhata musta veren asemaa. Mustaveren kuollessa valtameri saa loppunsa ja hukuttaa koko ihmiskansan alleen. Mustaveri on kaiken elävän jumalatar.’’

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   15.2.16 20:29:50


Luku 11

Alice istahti kirjoituspöytänsä ääreen ja kosketti pienen ruskean rasian kantta. Siihen oli kaiverrettu kauniita kiemuroita, jotka ympäröivät kaunista lukkoa. Lukko oli vanhanaikainen ja kulunut, mutta se näytti toimivalta. Alice kokeili avata lukkoa, mutta se pysyi visusti kiinni.

Hän katsoi rasian kantta tarkemmin, kunnes huomasi pienen yksityiskohdan sen yläreunassa. Kiemuroista muodostui hänen sukunimensä, Greyland. Tyttö kuljetti sormeaan kiemuroita pitkin sukunimensä kohdalle jättäen pölyiselle kannelle puhtaan vanan. Hän päätti kysyä rasiasta aamulla kapteenilta.

Nuori piraatti riisui saappaansa jaloistaan ja aukaisi letitetyt kiharat hiuksensa valloilleen. Hän riisui mekkonsa ja vaihtoi sen lyhyeen yömekkoon. Alice istahti ikkunalaudalle katselemaan aaltoja, jotka iskivät laivan kylkeen saaden sen pienoisesti keinumaan. Hän sulki silmänsä ja eikä aikaakaan kun hän oli nukahtanut ikkunan karmiin nojaten.

Jack Harrison asteli kohti Alicen hyttiä. Hän oli unohtanut mainita tytölle seuraavan aamun vahtivuorosta, jonka he suorittaisivat yhdessä kukon laulun aikaan. Miehenalku saapui hytin ovelle ja koputti varovaisesti puiseen oveen. Vastausta ei kuulunut, joten hän painoi ovenkahvan varovaisesti alas ja kurkisti sisään.

Jackin katse osui ensimmäisenä ikkunan luona nojailevaan tyttöön. Pian hän huomasi että tämä nukkui. Jack pujotti kätensä varovasti Alicen selän taakse ja toisen tämän puoliksi paljaiden reisien alle. Hän nosti tytön vahvoille käsivarsilleen ja kantoi tämän sängylle, joka oli toisella puolella huonetta, tai oikeastaan hyttiä. Poika vetäisi peiton vielä tytön päälle sipaisten hellästi kiharan tämän korvan taakse. Ei hän raaskisi enää herättää tyttöä, joten Jack päätti samantien valvovansa aamun vahtivuoron yksin.

Hän poistui vähin äänin hytistä kääntäen katseensa kuitenkin ovella tarkistaakseen että tytöllä oli kaikki varmasti hyvin. Pojan toinen suupieli nousi hieman, mutta muistaessaan kuka tämä oli hän laski sen ja sulki oven takanaan.

Kapteenin tyttäreen ei saisi koskea, näin oli itse kapteeni illalla sanonut. Hän lähti ripein askelin kohti ruokasalia, jossa muut piraatit viettivät aikaansa. Ruokasalista hän löysikin muutaman piraatin jonka kanssa jutusteli jonkin aikaa.

Kello näytti jo lähemmäs puolta yötä kun Jack nousi pöydästä ja sanoi lähtevänsä yöpuulle. Tämä asteli ripein askelin hyttinsä ovelle ja sujahti oven raosta tottuneesti sisään.

Mies heitti miekkansa ja takkinsa oven vieressä olevaan tuoliin ja potkaisi nahka saappaansa pois jaloistaan. Ne olivat kuluneet käytössä ja kohta hän tarvitsisi uudet saappaat vanhojen tilalle. Oliko kapteeni sanonut, että uudet sai vasta kun kenkien pohjat olivat menneet puhki?

Lähettäjä: muumipeikko 
Päivämäärä:   17.2.16 20:33:46

Kommentteja saa laittaa, jotta saisin taas inspiksestä taas kiinni ;)

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   18.2.16 19:49:50

Tää on ihan kiva tarina, kannattaa oikolukea tarkemmin mutta älyttömästi parantunut alusta! Vuoropuhelun kirjoitat väärin, oikeaoppinen tapa:
"Hei, mitä kuuluu?" tervehdin.
"Mitäs tässä, eipä ihmeempiä", hän vastasi.

Lähettäjä: Aka 
Päivämäärä:   19.3.16 13:15:16

Onko tulos enää jatkoa? :)

Lähettäjä: A 
Päivämäärä:   19.3.16 18:40:45

Toinenkin jatkoa kaipaileva ilmoittautuu!

Lähettäjä: . 
Päivämäärä:   20.3.16 07:21:48

Miksi laitatte otsikot englanniksi ja päin h-lvettiä? Sama tuo toinenkin kirjoittaja, todella naurettavaa nämä enkkuvitonen-otsikot.

Lähettäjä: Kykkyu 
Päivämäärä:   20.3.16 11:12:21

. Miten osaat arvioia toisen enkun taitoja pelkän otsikon perusteella:,D . Jos se otsikko nii paljo häirihtee nii elä lue. 😊

Lähettäjä: Ska 
Päivämäärä:   9.5.16 13:34:02

Jatkuuko tarina enää? :/