Lähettäjä: .
Päivämäärä: 5.5.24 15:07:04
"Saat sanoa naista tai miestä ihan millä adjektiiveilla haluat. Toki sinun on myös suusi avatessasi hyväksyttävä se, että kuulijalla on täysi oikeus reagoida sanomaasi ihan millä tavalla vain."
Tämä.
"Ei ole mitään uhriutumista todeta, että yhtenäisiä normeja ei ole, vaan kunkin tilanteen sopivuuden määrittää kohde.
Siksi nykyään on parempi välttää ihan kaikenlaista henkilökohtaista huomiointia, joka vielä ennen on kuulunut kohteliaaseen tapakulttuuriin."
Tottakai, vuorovaikutuksessa myös toinen osapuoli on aktiivinen ja hänet tulee ottaa huomioon. Vai näetkö hänet esineenä, jolla ei saa olla omia ajatuksiatai omia tunteita. Joka on kohde, passiivinen objekti, jota sinä käytät, kommentoit, kääntelet käsissä ja arvoit ja toisen tehtävä on hiljaa ottaa vastaan. Muu on ärsyttävää.
Virhearviointeja voi käydä, mutta sitä varten on sellainen sana kuin "anteeksi". Jos vastapuoli kokee sanomisesi loukkaavana tai ikävänä, voit selvittää mikä siinä loukkasi ja pyytää anteeksi. Kertoa, ettei tarkoituksesi suinkaan ollut pahoittaa hänen mieltään vaan päinvastoin. Jos jostain kommenteista usein eri ihmiset loukkaantuvat, niitä ei ehkä kannata esittää.
Normaaleilla ihmisillä vuorovaikutustilanteet eivät ole mitään valtapeliä eikä anteeksi pyytäminen kauhistuta tai ota egon päälle. Jos siis noin pelottaa mahdollisuus, että joku loukkaantuu, kannattaa miettiä mikä siinä anteeksipyytämisessä todella on niin vaikeaa? Koetko että anteeksi pyytäminen rikkoo egosi? Vai koetko, ettei anteeksi saa, jolloin jäät ikuiseen alamaisuuden tilaan ja olet tuomittu hyvittelemään ja lepyttelemään? Onko loukkaantumista käytetty henkisenä väkivaltana lapsuudessasi? Onko läheisesi pitänyt mykkäkoulua?
|