Lähettäjä: Lahjat
Päivämäärä: 5.5.24 13:58:55
Samantapaisen ilmiön olen huomannut lahjojen antamisessa. Viime jouluna ostin sukulaislapsille (6v. ja 8v. tytöt) Frozen-pussilakanasetit. Lahjatoive tuli tyttöjen äidiltä. Varmistin vielä erikseen, että onko joku suosikki- tai inhokkihahmo, mutta äidin mukaan ”kaikki kuvat pussilakanoissa käy”. Ostin tytöille erilaiset setit. Heillä on omat huoneet, joten erilaiset lakanat eivät haittaa.
Vein (paketoidut) lahjat etukäteen tyttöjen äidille ja hän kiitteli. Jouluaattoiltana tuli äidiltä viesti, että mistä olen lakanat ostanut. Kuulemma täysi sota päällä, kun on erilaiset. Oli saanut tytöt rauhoittumaan vain lupaamalla, että heti kun kauppa on seuraavan kerran auki, mennään hakemaan myös toiset samanlaiset lakanat, jolloin molemmilla on omana molemmanlaiset lakanat. Siinä kohtaa mietin, että miksei äiti ollut voinut sanoa, että pitää ostaa samanlaiset lakanat.
Toinen tapaus. Olin työreissulla Saksassa sijatsevassa toimipisteessämme ja yhtenä iltana saksalainen kollega kutsui minut kotiinsa. Hänellä oli poika, joka oli suunnilleen saman ikäinen kuin kummipoikani. Poika leikki mielenkiintoisella lelulla, kyselin siitä ja sain ohjeet, mistä voisin vastaavan käydä ostamassa. Hainkin sellaisen kummipojalleni synttärilahjaksi.
Kummipojan synttärit tulivat. Oli (aikuisvieraille) yhteissynttärit isosiskon kanssa. Ihan ymmärrettävää, kun samat mummit ja muut sukulaiset olisi joka tapauksessa kutsuttu molempiin juhlin. Ainoastaan pikkuveljen ja isosiskon kummit olivat ”kuokkavieraina” toisen lapsen juhlissa. Ostin isosiskolle lahjaksi värityskirjan ja puuvärit. Kummipoika tykkäsi uudesta lelustaan. Myöhemmin tuli viesti ja kyseltiin, mistä olen ostanut kummipojan lelun, kun isosisko haluaa samanlaisen ja lelusta riidellään jatkuvasti.
|